Savitaipaleen luonnonjääluistelu

Enjoy the winter outdoors

Tammikuun 16.2006 päivänä harvinainen tilaisuus luistella miltei täysin
lumettomalla järven jäällä. Kuvassa luistelujaoston aktiivijäsen  Kuolimolla ja Saimaalla maanantaina 16.1.06.

 

Kimmo Karjalainen Luistelumassa Lumi on hävinnyt niin jäältä kuin rantojen kallioiltakin.

 

 

Lumi on hävinnyt niin jäältä kuin rantojen kallioiltakin

Me paikalliset retkiluistelijat teimme kierroksen Kuoliomolla loppiaispäivänä. Mukana oli seitsemän luistelijaa, joista viisi kiersi hieman pidemmän lenkin Lehtisensaaren ympäri. Saaren takana "vetäjän" harhautuminen suunnasta vei retkikunnan hieman sivuun. Lisämatkaa tuli n. 5 km. No, kuntoahan se vain nostaa. Kaikkiaan reissulle tuli pituutta noin 23 km. Matkalla vastaan tuli mielenkiintoinen railo, joka ulottui miltei Säkniemen kärjestä Lehtisensaareen. Jouduimme jonkin aikaa etsimään kohtaa, josta railosta pääsi yli. Onneksi oli jään kokeilusauva mukana. Jään laatu on hyvä ja paksuutta riittävästi, noin 15 - 20 cm.

Tästä on hyvä jatkaa tapahtuman suunnittelua.

retki kartta ja railo

Aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta ja lempeä pakkanen nipistelee poskipäitä, kun saavun Olkkolan uimarantaan. Tapaan siellä retkiluistelua harrastavan Timo Mikkolan. Hänen tarkoituksenaan on käydä kokeilemassa, millainen Kuolimon jäätilanne on ja minä pääsen retkiluistelunoviisina mukaan. Edessä siintää Kuolimon lähes lumeton jää, kun laitamTimome luistimia jalkaan.

 

 

 

 

 

 

- Vapaudentunne on se, mikä tässä lajissa viehättää. Siihen yhdistyvät luonto ja liikkuminen. Luistinten kanssa maisema vaihtuu ripeää tahtia ja suuntaa voi vaihtaa aina, kun siltä tuntuu, kuvailee Mikkola harrastuksensa viehätysvoimaa.
Lähdemme luistelemaan toistaiseksi vasta kartalle merkittyä retkiluistelutapahtuman reittiä pitkin.

- Tämä on sitä todellista luonnonjäällä luistelua. Retkiluistelijat hiovat tekniikkaansa auratuilla radoilla, mutta itse retkeily tapahtuu auraamattomilla, vähälumisilla jäillä, kertoo Mikkola, joka on harrastanut retkiluistelua lähes kymmenen vuotta.

Kaikki alkoi, kun Mikkola heitti suullisen ehdotuksen ideakilpailuun.
- Ehdotin, että voisimme perustaa Kuolimon jäälle luisteluradan. Silloin en vielä itse harrastanut retkiluistelua.

Ratahanke toteutui ja siitä sai alkunsa helmikuussa kymmenettä kertaa järjestettävä Savitaipaleen retkiluistelutapahtuma. Radan ja tapahtuman myötä Mikkola päätyi kokeilemaan retkiluistimia ja viehättyi niiden kanssa taivaltamisesta.
- Retkiluistelu on talven ykkösharrastus. Kyllä minä hiihdänkin, mutta ei se luistelua voita. Kun hiihtäjät toivovat, että tulisi luminen talvi, toivon minä, ettei lunta tulisi paljoa, mutta pakkasta riittävästi, jotta pääsisi luistelemaan, myhäilee Mikkola.

 

Kunnolliset  varusteet


- Retkiluistimet ovat ehdoton juttu, kun lähtee luonnonjäälle luistelemaan. Kyllä täällä hokkareillakin pärjää, mutta kaunoluistimilla ei, sillä niiden etupiikit eivät sovi epätasaiselle jäälle, kertoo Mikkola.

Retkiluistimilla matka taittuu melko vaivattomasti ja ripeästi. Tyyli muistuttaa luisteluhiihtoa pitkine ja rauhallisine potkuineen.
Luistimien lisäksi retkiluistelijalla täytyy olla mukana naskalit, jääsauva, heittoköysi ja vaihtovaatekerta vesitiiviissä pussissa. Myös hiihtosauvojen tapaiset luisteluun tarkoitetut sauvat on hyvä olla mukana, jos vastatuuli yllättää.
- Aina täytyy olla varautunut, että jäihin voi pudota, muistuttaa Mikkola.

Varovaisuus ennen kaikkea


Pitkin matkaa Mikkola hakkaa jääsauvalla pieniä reikiä jäähän ja kokeilee kädellä, kuinka paksua jää on.
- Kymmensenttistä tämä tuntuu olevan joka puolella, mutta on parempi kokeilla paksuutta liian usein kuin harvoin, sanoo Mikkola.

Luonnonjäällä liikkumiseen tottuu melko nopeasti, mutta kasvaako retkiluistelijan nälkä syödessä.
- Kunnollisten varusteiden ja luisteluvarmuuden myötä rohkeus kasvaa, mutta ei se tervettä järkeä ylitä. Eniten tässä kasvaa halu korkata uusia järviä, pohtii Mikkola.
Järvisenä kuntana Savitaipale onkin oiva paikka lajin harrastamiseen. Mikkolan tietojen mukaan kunnan alueella on 10-15 retkiluistelun harrastajaa, joista osa toimii myös StU:n luistelujaostossa retkiluistelutapahtumaa järjestämässä.
- Lähdemme usein ex tempore -meiningillä luistelemaan, sillä sään ja jään sattuessa kohdalleen ei lähtemistä voi lykätä. Luisteluretkiä ei myöskään voi suunnitella pitkälle tulevaisuuteen, sillä jääolosuhteet ovat niin vaihtelevat, kertoo Mikkola.

Sää kruunaa kokemuksen


Pian saavumme takaisin uimarantaan. Noin viiden kilometrin matkaan on kulunut kaikkine pysähdyksineen vajaa tunti. Ensimmäiseksi luistelukerraksi reitti oli sopivan mittainen, mutta kokeneemmat luistelijat eivät viiteen kilometriin tyydy.
- Yleensä, kun lähdemme porukalla liikkeelle, luistelemme noin 20 kilometrin matkoja. Silloin meillä on eväät repussa ja pysähdymme johonkin saareen pitämään taukoa.

Pitemmät luistelumatkat Kuolimon jäällä saavat vielä odottaa, vaikka Mikkolan mieli halajaisikin takaisin jäälle.
- Aivan mahtava keli! Mieli tekisi lähteä pitemmällekin lenkille, mutta aikataulu kiristää. Täytyy kuitenkin laittaa kavereille viestiä, että äkkiä luistelemaan, sillä tästä ei olosuhteet enää parane, tuumaa Mikkola.

Savitaipaleen retkiluistelu juhlii


Savitaipaleen retkiluistelu juhlii kymmenvuotista taivaltaan helmikuussa. Virallisesti kymmenen vuotta tuli täyteen viime vuonna, mutta heikkojen jäiden vuoksi kymmenettä luistelutapahtumaa ei voitu järjestää ajallaan. Tänä talvena otetaan uusi yritys ja kymmenes retkiluistelutapahtuma järjestetään 20.-21. helmikuuta, mikäli olosuhteet sen sallivat. Tapahtuman kunniaksi Kuolimon jäälle aurataan kymmenen kilometriä pitkä luistelurata. Rata on kahdeksikon muotoinen, joten luistelijoiden on mahdollista valita joko viiden tai kymmenen kilometrin reitti omien tavoitteidensa mukaan.

Timo Mikkola, yksi tapahtuman järjestäjistä, on seurannut sää- ja jääolosuhteita läpi alkutalven.
- Tässä vaiheessa jääolosuhteet näyttävät lupaavilta. Jos paksua lumikerrosta ei synny lähiviikkoina, paksunee jää hyvää vauhtia, kertoo Mikkola.

Juhlavuoden tapahtuma koostuu perinteisesti perjantaisesta koululaisluistelusta ja lauantaisesta yleisöluistelusta. Lauantai-iltana tapahtuma huipentuu iltaluisteluun roihujen valossa. Viikonlopun ohjelmasta vastaa Ice Skating Tour 2009 -kiertue, joka tuo paikalle vuokrattavia retkiluistimia, musiikkia, kilpailuja, testipisteen ja limboradan.

Kirjoittanut YHTEISSANOMAT  
09.01.2009 07:39

13.01.2009

Hollanti tarjoaa tällä hetkellä harvinaisen loisteliaat mahdollisuudet luonnonjäillä luisteluun. Pari viikkoa kestäneet välillä  jopa 20 asteen yöpakkaset ovat jäädyttäneet kanavat ja järvet. Vastaavanlainen pakkasjakso koettiin maassa viimeksi vuonna -97. Näin kylmiä talvia esiintyy keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Maa on lähes lumeton. Jään paksuus kanavissa on nyt  vähintään 10 cm, ja jää on erittäin sileää ja vahvaa teräsjäätä. Luistelukelit alkoivat joulukuun lopulla ja ovat siitä vain parantuneet. Keskivertotalvet ovat niin leutoja tai pakkasjaksot jäävät niin lyhyiksi, että monesti luonnonjäille pääsee kunnon retkille koko talvena korkeintaan parin päivän aikana. Jos tämä 'jääaika' osuu arkipäiville, niin moni luistelunharrastaja ottaa töistään 'jäävapaata' (ijsvrij). Kilpaluistelusta ja maratoneistaan tunnetussa maassa on luonnonjäillä luistelu myös suuri ja odotettu yleinen kansanhuvi.

 

Luistimet jalkaan ja matkaan, Wanneperveen

 

Alankomaissa on erilaisia vesiväyliä yhteensä 25 000 km. Pienimmät rakennetut kanavat ovat muutaman metrin levyisiä ja veden syvyys on noin 1,5 metriä.  Hollanninloman ensimmäisen luisteluretken teimme Flevonicen tekojääradalle Flevolandin maakuntaan. Polderipelloille (merestä kuivatetulle maalle) rakennetulla luisteluradalla oli 5 ja 3 km:n mittaiset reittivaihtoehdot. Aikanaan pähkähulluna pidetty liikeidea näyttää toimivan hyvin; väkeä riitti viikonloppuna kassoilla jonoksi asti ja kahvila  pyöri täydellä miehityksellä.


Boven Wijden-järven täydellisellä teräsjäällä


Parin kunnon pakkasyön jälkeen Renkumissa jo puoli kylää näytti olevan luistimilla läheisellä lammella - sinne siis!  Alunperin lomaohjelmaksi kaavaillut pyöräretket vaihtuivat lopullisesti luisteluun, kun Overijsseliin näytti tulevan hyvä jääkeli. Overijsselin maakunnan tunnetuimpia kyliä on v. 1230 perustettu viehättävä Giethoorn. Hollannin Venetsiaksikin kutsutun kylän vanhin osa on edelleen autoton. Katuina ovat vesiväylät ja eri kortteleita toisiinsa yhdistävät puusillat. Seudun laajoilta suoalueilta on aikoinaan nostettu turvetta ja turpeenkuljetusta varten on kaivettu kanavia. Turpeennostoalueille syntyneet järvet ja kanavat ovat nykyisin pääosin virkistyskäytössä.   Jonkin verran korjataan edelleen järviruokoa ruokokattotarpeiksi. 


Luistimet jalkaan Wanneperveenin kylässä. Kohta kylätaajama vaihtui   pelto-, metsä- ja suomaisemiin, ja lopulta edessä avautui Boven Wijde-järvi. Tauko kahvilapaviljongissa järven vastarannalla ja kierros Giethoornissa. Matka jatkui järven peilikirkasta jääpintaa uusille kanaville.  Samanlainen rento ja iloinen ijspret -tunnelma (vap.suom. Ilonpito  jäällä) vallitsi nytkin kuin edellisellä luisteluretkellämme v. 1991.  Lähestulkoon kaikki kynnelle kykenevät tuntuivat tulleen jäille; aktiiviharrastajat huippuvarusteineen, tavalliset sunnuntaiulkoilijat, lapset, nuoret, vanhat, työikäiset, nuoret perheet vauvanvaunuineen. Vanhimmat näkemämme  luistimet olivat puurunkoiset remmeillä talvikenkiin kiinnitettävät vuosimallia 1967.


Railoja oli kanavilla jonkin verran. Järviruo on korjuukausi on parhaimmillaan


Nykyluistimiin verrattuna ne vaativat erilaisen luistelutekniikan, jota käytettäessä olivat toimineet hienosti koko 20 km kierroksen.

Hollannin luonnonjääluisteluliitto on vahvistanut parikymmentä retkiluistelutapahtumaa  tammikuun toisena viikonloppuna eri puolilla maata. Epävirallisia kohteita  ja   tapahtumia on lukematon määrä.